5.7.2006

CASE - Ulvilan murhamysteeri 2006' - Syytettynä Anneli Auer

Ulvilan surma on selvittämätön henkirikos, joka tehtiin Ulvilan kaupungissa 1. joulukuuta 2006. Henkirikoksen uhri oli neljälapsisen perheen isä, 51-vuotias sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti (s. 1955), joka surmattiin perheen kotona. Uhrin vaimo Anneli Orvokki Auer (s. 19. maaliskuuta 1965 Kaarina) soitti hätäkeskukseen ja kertoi taloon tunkeutuneesta tuntemattomasta miehestä. Tätä linjaa seurattiin verraten pitkään, ja sen yhteydessä tehtiin muun muassa satoja DNA-testejä. Rikoksen tutkinnanjohtaja vaihtui kahdesti.


Anneli Auer vangittiin 2009


Anneli Auer
2009 henkirikoksesta alettiin epäillä uhrin vaimoa Anneli Aueria. Poliisi käytti peitetoimintaa ja asunnon salakuuntelua. Perheenäiti Anneli Auer vangittiin syyskuussa 2009 epäiltynä miehensä murhasta. Vuonna 2012 korkein oikeus palautti tapauksen käräjäoikeuteen uusien perheen lasten kertomusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan 12 oikeusoppinutta neljässä eri oikeuskäsittelyssä ottivat kantaa Auerin syyllisyyteen, joista enemmistö eli seitsemän tuomaria pitivät häntä syyttömänä miehensä murhaan. Viimeisin päätös on helmikuulta 2015, jolloin Vaasan hovioikeus vapautti hänet murhasyytteestä. Korkein oikeus hylkäsi syyttäjien valituslupahakemuksen joulukuussa 2015, joten Vaasan hovioikeuden päätös jäi voimaan.


Anneli Auerin puhelu hätäkeskukseen


Hätäkeskus vastaanotti puhelun uhrin vaimolta Anneli Auerilta perjantain vastaisena yönä 1. joulukuuta kello 2.43. Auer aloitti puhelun sanomalla ”Täällä on joku tappaja, tulkaa nopeasti!”. Auer kertoi, että vieras henkilö pahoinpitelee hänen miestään ja on haavoittanut häntä itseäänkin. Perheeseen kuului neljä lasta, jotka olivat teon sattuessa 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaita. Ainakin vanhin lapsista heräsi rikoksen yhteydessä. Hätäpuhelu kesti runsaat neljä minuuttia, jonka aikana Auer oli poissa puhelimesta 59 sekuntia.

Ensimmäiset poliisit saapuivat paikalle noin kolme minuuttia puhelun päättymisen jälkeen. He huomasivat verisen Jukka Lahden makaavan takkahuoneen lattialla. Pian heidän jälkeensä saapuivat sairaankuljettajat, jotka totesivat, että mitään ei ole tehtävissä uhrin pelastamiseksi.

Alla olevassa linkistä löydät Ulvilan hätäkeskuspuhelun sellaisenaan, kuin se on oikeudessa esitetty.  Suosittelen mahdollisimman hyvien kuulokkeiden käyttöä hiljaisessa tilassa, ja äänen nostoa. Ei sovi herkille, eikä lapsille.


KUUNTELE ANNELI AUERIN HÄTÄKESKUSPUHELU

Auerin hätäkeskuspuhelu etenee seuraavasti:

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:01 Häke: Hätäkeskus.
0:02 Epäilty: Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti.
0:04 Häke: Mi, mikä.
0:04 Epäilty: Joku tuli ikkunast sisää.
0:05 Häke: Rauhotu, mikä paikkakunta?
0:06 Epäilty: Ulvila.
0:07 Häke: Ulvila, jooh.
0:10 Epäilty: (sanoo osoitteen)
0:12 Häke: Anteeks mikä?
0:12 Epäilty: (sanoo tien)
0:15 Häke: Joo-o.
0:15 Epäilty: (sanoo numeron)
0:16 Häke: Onks tää omakotitalo?
0:17 Epäilty: On.
0:17 Häke. Mitä siellä nyt tapahtuu?
0:19 Epäilty: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.
0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla.
0:23 Uhri: Auuu.
0:24 Epäilty: Kyllä.Heti.
0:24 Uhri: Auuu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)
0:26 Häke: Kuka siel hakkaa puukolla, tunneksä sitä?
0:26 Uhri: Auu.
0:30 Epäilty: Ei se o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsin. Löi muaki, tulee näköjää verta.
0:35 Häke: Joo.
0:35 Epäilty: Hei nopeesti.
0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?
0:39 Epäilty: Meil o myös neljä lasta täällä.
0:41 Häke: Neljä lasta.
0:42 Epäilty: Kyllä.
0:43 Häke: Jaaha, odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.
0:43 Uhri: Aihh (yninää, valitusta).
0:47 Epäilty: En.
0:50 Uhri: Aiii (laahaava ääni).
0:52 Epäilty: Nopeesti.
0:53 Uhri: (Sanoo joko "tuu jo" tai "huijaa")
0:54 Epäilty: Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?
0:56 Uhri: (napsahdus) Öhh (kolahdus) Ähh.
0:59 Epäilty: Meni, lähtikse mies jo?
1:01 Uhri: Aargh (erittäin voimakas karjaisu).
1:01 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)
1:06 Uhri: (Sanoo joko "äihh" tai "häivy") (voimakkaita valitushuutoja).
1:12 Epäilty: Onks joku tulossa jo?
1:15 Uhri: Öh.
1:15 Uhri: ...auto.
1:15 Uhri: Oh. Eih.
1:25 Uhri: Hälytyys...tule(e) tänne apuun.
1:34 (Tallennuksessa tyhjä kohta kahden sekunnin ajan)
1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.
1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?
1:40 Uhri: Agh (valittaa)
1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
1:43 Epäilty: Mä soitan poliisil, siel pyydettii et...
1:46 Uhri: (pyyjääpää)
1:46 Tuntematon / Hätätkeskus?: (Mite mä pääse linjoi)
1:48 Uhri: No vähä voit auttaakii.
1:48 Uhri: Kylhä nous (keskellä sanaa kuuluu napsahdus)
1:51 Epäilty: Lähtisekse jo? (kuuluu hiljempana kuin uhrin ääni)
1:52 Uhri: Tu(l)e auttaa.
1:54 Epäilty: (Sanoo joko "mitäkö" tai "pitääkö") (huutaa raivokkaasti)
1:55 Uhri: Yöh (yökkäilee, ähkäisy)
1:55 Epäilty: Vittikö (juoksuaskelia, oven aukaisu).
2:00 Uhri: Aagh (valittaa)
2:02 Uhri: A-laalalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä)
2:03 Epäilty: (_uole) (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa)
2:05 (vaimea kopsahdus)
2:05 Uhri: Lala.
2:05 Epäilty: Öh (voimakkaan ponnistuksen aiheuttama äännähdys)
2:07 Epäilty: ...
2:08 Epäilty: (vaimeita askelia) Tuleeksielt kettää?
2:10 Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti. Tulkaa äkkii.
2:10 (taustalla uhrin valitusta)
2:17 Tuntematon: ...(n)ui vaa (erittäin vaimea ääni).
2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole.
2:22 Uhri: Aiih.
2:23 Epäilty: Hei, lopeta (huutaa todella raivokkaasti).
2:25 (askelien ääniä) (ETP-papereissa tämä on tuntematon)
2:25 Tuntematon: (Aja).
2:26 Häke: Joo haloo.
2:27 Uhri: (Se jäi).
2:27 Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko.
2:27 (Uhrin valituksia)
2:31 Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?
2:32 Uhrin puheääntä ei enää kuulu
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
2:38 Lapsi: Äiti tuu.
2:39 (kolahdus)
2:39 Lapsi: Nyt siel puhutaa taas.
2:41 (metallinen ääni + vaimeampi kolahdus).
2:42 Epäilty: Onksielt tulos joku?
2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja.
2:44 Häke: Mikä on tilanne nyt, apu on koko ajan tulossa.
2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se.
2:52 Epäilty: Hajotti meiän ton, se takaovi, sil o mustat vaatteet.
2:56 Häke: Jo, onks hän siel paikal viel?
2:58 Epäilty: Mä olen tääl, mä juoksin äske ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää.
2:58 Epäilty: Se meni takas ja se aikoo tapaa mun mieheni, se oli äske viel hengis.
3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on?
3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske apua, nyt hiljeni.
3:14 Häke: Sun mies hiljeni vai?
3:14 Lapsi: (itkun alkua + voimakas rääkäisy, lyhyt napsahdus)
3:17 Häke: Haloo.
3:18 Epäilty: Älä itke (lapsi) hei, siel.
3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai?
3:21 Lapsi itkee taustalla
3:25 Epäilty: Emmä tiedä, mä en oo, keittiös, mä en. Meneks mä kattomaa?
3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?
3:33 Epäilty: No todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo, mei makuuhuoneessa siis.
3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?
3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.
3:39 Häke: Jaaha.
3:39 Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
3:41 Lapsi: Joo, se lähti.
3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?
3:43 Häke: Sano vähä tuntomerkkejä, mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta?
3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, siin oli joku, sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva.
3:53 Häke: Joo.
3:54 Epäilty: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny.
3:54 Epäilty: Iha vieraan näköne mulle.
3:58 Häke: Iha vieras.
3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua). Hei tulkaa nopeesti.
4:02 Häke: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.
4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?
4:07 Häke: On ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa ni poliisi soittaa.
4:11 Epäilty: Joo.
4:12 Häke: Täst tavottaa täst sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)
4:12 Häke: Me voidaan lopettaa, poliisi soittaa.
4:16 Epäilty: Joo. Selvä.
4:17 Häke: Joo, hei.
4:18 Epäilty: Hei hei.

Tallennus päättyy.

Auerin kertomus


Autollaan liikkeellä ollut henkilöstövalmentaja Jukka Lahti palasi kotiinsa noin kello 23, ja perhe oli asettunut nukkumaan puolenyön aikoihin. Kello 2.41 he heräsivät kovaan meteliin, kun tuntematon mies rikkoi takkahuoneen ikkunalasia. Auerin mukaan ikkunan rikkominen ja lasin lentäminen kesti noin minuutin. Huoneessa oli hämärää, kun mies tunkeutui ikkunasta sisään ja hyökkäsi Lahden kimppuun. Lahti otti kaksi halkoa, joilla hän yritti puolustautua.

Kun Auer yritti auttaa miestään, mustaan huppariin ja mahdollisesti pipoon pukeutunut, noin 180 senttimetriä pitkä tunkeilija iski häntä veitsellä kylkeen. Auer kertoo tajunneensa, että kyseessä on tappaja ja lähti pakoon. Auer avasi talon ulko-oven ja käski lapsia juoksemaan ulos, mutta nämä eivät kuitenkaan totelleet. Tämän jälkeen hän soitti hätänumeroon keittiön lankapuhelimesta.

Perheen vanhin lapsi oli herännyt meteliin, ja Auer pyysi lapsen puhelimeen. Kun Auer yritti mennä auttamaan miestään, tummiin vaatteisiin pukeutunut tekijä teki hyökkäysliikkeen häntä kohti ja hän joutui pakenemaan. Kun Auer palasi puhelimeen, hän oli ollut poissa 59 sekuntia. Kun vanhin lapsi katsoi takkahuoneeseen, hän näki tummiinpukeutuneen miehen poistuvan takkahuoneen ikkunasta ja verisen isänsä makaavan lattialla.



Syyttäjän näkemys


Kun Jukka Lahti palasi kotiinsa noin kello 23, Auerin ja Lahden välille syntyi riita. Syyttäjän mukaan heidän arvomaailmansa erosivat rajusti toisistaan, ja he olivat harkinneet avioeroa. Riita kärjistyi esineiden paiskomiseksi ja takkapuiden sekä keittiöveitsen käyttämiseen lyömäaseina, jolla viimeksi mainitulla Lahti iski Aueria kylkeen. Kun Auer sai veitsen käteensä, hän iski Lahtea, joka menetti tajuntansa. Auer luuli tappaneensa hänet.

Anneli Auer Satakunnan
käräjäoikeuteen 7.6.2013
Auer alkoi lavastaa tilannetta ulkopuolisen aiheuttamaksi. Syyttäjän mukaan Auer muun muassa rikkoi takkahuoneen ikkunan ja teki Lahden talvikengillä asuntoon verisiä jalanjälkiä. Auer soitti hätäkeskukseen, mutta puhelun aikana Lahti tuli tajuihinsa ja alkoi äänehtimään. Auer pyysi vanhinta lastaan puhelimeen, kun hän itse meni takkahuoneeseen ja iski makaavaa Lahtea kahdesti päähän, jolloin Lahti kuoli välittömästi. Vaihtoehtoisesti syyttäjät ovat esittäneet, että Lahti oli kuollut jo ennen hätäpuhelua ja puhelun taustalla kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet ovat peräisin ajallisesti aikaisemmin tehdyltä tallenteelta.

Kun Auer palasi puhelimeen 59 sekunnin kuluttua, lapsi katsoi takkahuoneeseen ja kuvitteli näkevänsä ulkopuolisen tekijän poistuvan ikkunasta. Syyttäjän mukaan Auer piilotti surmaamisvälineen niin hyvin, että poliisit eivät löytäneet sitä.

Tutkimukset


Ensimmäinen poliisipartio saapui Tähtisentie 54:ään yhdeksän minuuttia hätäpuhelun alkamisesta. Lahti makasi elottomana takkahuoneen lattialla, jossa oli verta ja lasinsirpaleita. Hänen vierestään löytyi verinen ja ennen vuotta 1984 valmistettu Fiskars-merkkinen veitsi sekä verinen kuusipuinen halko. Varsinainen surma tehtiin kuitenkin painavalla ja tylpällä esineellä, jolla surmaaja oli lyönyt ääneen valittanutta Lahtea kasvoihin ja päähän. Esinettä ei löytynyt rikospaikalta.

Huoneen verisellä sängyllä oli toinen halko, josta löytyi sekä Lahden että tuntemattomaksi jääneen henkilön DNA:ta, joka seitsemän vuotta myöhemmin osoittautui kuuluvan keskusrikospoliisin tutkijalle. Lisäksi sängyltä löytyi musta näppylähansikas. Huoneen lattialla ja myös ulkona terassilla oli verisiä kengänjälkiä ja rikotun ikkunan karmeissa näppylähansikkaalla tehtyjä verisiä jälkiä. On esitetty vaihtelevia arvioita siitä, rikottiinko takkahuoneen ikkunalasi sisä- vai ulkopuolelta. Lasinpalasia oli löytynyt sekä sisältä makuuhuoneesta ja olohuoneesta että ulkoa terassilta.

Surmapaikalta löytyi runsaasti ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Niitä löytyi myös muun muassa rikotun ikkunan reunoista, terassilta ja uhrista. Auerin päällä olleesta punaisesta t-paidasta kuituja ei löytynyt.

Poliisin koirapartio saapui paikalle noin puolitoista tuntia surmatyön jälkeen etsimään hajujälkiä väitetystä surmaajasta. Tontin sisäpuolelta ei voinut ottaa jälkiä, koska siellä oli kulkenut runsaasti poliiseja ja ambulanssihenkilöstöä. Jälkiä etsittiin tontin ulkoreunoilta, josta koira löysi jäljen, mutta ei voitu arvioida, kuka siitä oli kulkenut. Koira ei myöskään hajutunnistuksessa havainnut yhteyttä Auerin ja tekovälineenä käytetyn veitsen välillä.

Tutkinnan alku 2006–2008


Tapauksen ensimmäisenä tutkinnanjohtajana toimi komisario Juha Joutsenlahti. Aluksi henkirikoksen motiivina pidettiin henkilökohtaista kostoa, joka johtui Lahden työtehtävistä. Lahti työskenteli henkilöstötehtävissä yrityksessä, joka oli joutunut vähentämään työntekijöitään. Surman tekotapa ja tekijän käyttäytyminen viittasivat siihen, että kyseessä oli harkittu teko, ja poliisi profiloi tekijän psykopaatiksi. Ennen surmaa Lahti oli kertonut saaneensa uhkauksia, mutta ei ollut yksilöinyt niitä sen tarkemmin.

Poliisi pyysi yleisöltä vihjeitä punaisesta Volvosta, joka oli liikkunut alueella surmayönä ja sitä edeltäneellä viikolla. Poliisi kertoi myös, että ulkopuolisen tekijän ääntä oli tallentunut hätäkeskusnauhalle, ja heillä oli tappajan DNA-tunniste. Poliisi suoritti Suomen rikoshistorian laajimman massatestauksen ja otti yli 700 ihmiseltä DNA-näytteen, mutta läpimurtoa ei tullut. Vuonna 2013 selvisi, että kyseinen DNA kuului keskusrikospoliisin tutkijalle.

Poliisi otti useita henkilöitä kiinni, mutta kiinniotot eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Heinäkuussa 2007 näyttelijä Kai Tanner vangittiin Porin käräjäoikeuden päätöksellä termein ”syytä epäillä”, mikä on alempi vangitsemisperuste kuin ”todennäköisin syin”. Tanner oli vapautensa menettäneenä kaiken kaikkiaan seitsemän päivää. Hän haki valtiolta korvauksia, ja hänelle maksettiin lopulta 11 000 euroa muun muassa aiheettomasta vapauden menetyksestä ja ansionmenetyksistä.

Tannerin vangitsemisen jälkeen esitettiin, että tapaus siirretään keskusrikospoliisin tutkittavaksi. Tuolloinen Länsi-Suomen läänin poliisiylijohtaja Mikko Paatero tyrmäsi idean. Sisäministeri Anne Holmlund puolusti poliisin toimintaa surman tutkimisessa.

Auer epäiltynä 2009–2010


Kesällä 2008 tapauksen tutkinnanjohtajaksi vaihdettiin rikosylikomisario Pauli Kuusiranta, ja myöhemmin hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 2010 Erik Salonsaari. Samalla tärkeimmäksi tutkintalinjaksi nostettiin vaihtoehto siitä, että tekijä on uhrin vaimo eli Anneli Auer. Poliisi käytti tiedonhankintakeinoina ainakin peitetoimintaa, telekuuntelua ja Auerin kodin kuuntelua.

Peitetoiminta alkoi huhtikuussa 2009, kun Auer tapasi lenkkipolulla Seppo Mäkeläksi esittäytyneen miehen. Seppo tapasi Auerin lapsia ja vieraili tämän kotona. Kuukausia kestäneen peitetoiminnan tarkoituksena oli saada tietoja Auerin luonteesta ja surmayöstä. Vasta oikeuskäsittelyn aikana Auer sai tietää peitetoiminnasta ja vaati saada kerättyjä tietoja itselleen. Keskusrikospoliisi ei suostunut vaatimukseen, sillä sen mukaan peitetoiminnassa ei selvinnyt syytettä tukevia tai horjuttavia seikkoja. Auerin puolustuksen mukaan kuitenkin jo se, että toiminnassa ei selvinnyt mitään, puhuu syyttömyyden puolesta. Lopulta korkeimman oikeuden päätöksellä tiedot piti luovuttaa Auerille.

Auer vangittiin Porin käräjäoikeuden päätöksellä 28. syyskuuta 2009 todennäköisin syin epäiltynä puolisonsa murhasta. Kaksi päivää myöhemmin poliisi tiedotti, että Auer olisi myöntänyt miehensä surman. Myöhemmin Auer kiisti tunnustaneensa. Hänen mukaansa niin sanottu tunnustus oli vain päättelyä siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt tapahtua, jos hän olisi tekijä.

Tapauksen keskeisenä todisteena on hätäpuhelun tallenne, josta ei poliisin mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä. Keskusrikospoliisin äänitutkijan mukaan nauhoitteessa kuuluu Auerin sanoma kaksitavuinen sana (u)-o-l-e.

Lisätutkinta 2011–2012


Vaasan hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen elokuussa 2011 Auerin lasten sijaisvanhempana toiminut veli otti yhteyttä syyttäjään ja kertoi, että hänen huollettavanaan olevat Auerin kolme nuorinta lasta olivat kertoneet uusia tietoja muun muassa surmayöstä, ja hän oli videoinut lasten kertomuksia. Lapset olivat kertoneet Auerin harrastaneen esimerkiksi saatananpalvontarituaaleja, joissa oli tapettu kymmeniä eläimiä. Toiseksi vanhimman lapsen mukaan Auer oli harjoitellut miehensä surmaamista ja rakentanut puisen kilven, joka oli suojannut hänen vaatteitaan surmatyöstä lentäneiltä veriroiskeilta.

Toiseksi vanhin lapsi kertoi myös kuulleensa surmayön tapahtumat lastenhuoneen oven läpi. Hän oli kuullut muun muassa veitsen nostamisen pöydältä ja c-kasettinauhurin nappien painamista. Lapsen mukaan surma tehtiin ennen hätäpuhelua, ja puhelun taustalla kuuluvat uhrin valitusäänet ovat peräisin aikaisemmin tehdyltä tallenteelta. Myös keskusrikospoliisin äänitutkijan mukaan oikea surma tehtiin ennen puhelua hätäkeskukseen, ja Lahti oli kuollut jo puhelun alkaessa. Vuonna 2012 Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI tutki, sisältääkö hätäpuhelutallenne manipuloituja aineksia, esimerkiksi etukäteen nauhoitettuja osuuksia. FBI ei kuitenkaan löytänyt merkkejä kopioinnista, ennalta äänitetystä aineistosta tai muustakaan muuntelusta. FBI:n mukaan ei pystytty myöskään selvittämään puhelutallenteessa kuuluvien askelten lukumäärää tai talossa askeltaneiden henkilöiden lukumäärää. Auerin vanhin lapsi kiistää nuorempien kertomukset ja sanoo, että surmaaja oli ulkopuolinen tunkeutuja.

Oikeudenkäynnit


Ensimmäinen käsittelykierros

Asian käsittely aloitettiin Satakunnan käräjäoikeudessa 14. huhtikuuta 2010, jossa Aueria syytettiin miehensä murhasta tai vaihtoehtoisesti taposta. Syyttäjinä tapauksessa toimivat kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala. Heidän mukaansa paikalla ei ollut ulkopuolista tappajaa, vaan Auer surmasi miehensä Jukka Lahden riidan päätteeksi ja lavasti olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaavaksi. Syyllisyyteen viittaavat esimerkiksi hätäkeskustallenne ja Auerin rauhallinen käytös surmapaikalla. Aueria puolustavan asianajajan Juha Mannerin mukaan syyte perustuu pelkkiin oletuksiin siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua, että Auer olisi syyllinen. Hän myös moitti tapauksen esitutkintaa.

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12. marraskuuta 2010 Auerin elinkautiseen vankeuteen miehensä murhasta. Tuomio oli erimielinen, sillä yksi kolmesta tuomarista olisi hylännyt syytteen. Ennen tuomion antamista Auerille tehtiin mielentilatutkimus, jossa hänet todettiin syyntakeiseksi eli täydessä ymmärryksessä olevaksi.

Tuomiosta valitettiin Vaasan hovioikeuteen, ja 1. heinäkuuta 2011 hovioikeus hylkäsi murhasyytteen. Hovioikeus oli vapauttanut Auerin jo aiemmin toukokuussa oikeuskäsittelyn päätteeksi odottamaan heinäkuisen päätöksen antamista. Hovioikeuden perusteluissa Auerin syyttömyyttä puolsivat hänen itsensä ja perheen vanhimman tyttären kertomukset ulkopuolisesta tekijästä, tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Lisäksi toista tekovälinettä ei löytynyt rikospaikalta. Oikeus piti erittäin epätodennäköisenä, että Auer olisi hätäpuhelun ja poliisien paikalle saapumisen välillä ehtinyt lavastaa olosuhteet niin, että tekijäksi olisi epäilty jotain ulkopuolista.

Hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen Auerin nuorimpien lasten huoltajana toiminut veli otti yhteyttä syyttäjiin ja kertoi, että lapset olivat kertoneet uusia tietoja surmayöstä. Poliisi suoritti tapauksessa lisätutkintaa, ja 19. lokakuuta 2012 korkein oikeus palautti tapauksen käsittelyn käräjäoikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjien uusi aineisto viittasi sellaiseen tapahtumakulkuun, jonka pohjalta asiaa ei oltu aiemmin arvioitu ja joka merkittävällä tavalla poikkesi siitä lähtökohdasta, joka oli alempien oikeusasteiden tuomioiden perustana. Jos korkein oikeus olisi ottanut asian suoraan käsiteltäväkseen, sen tuomioon ei olisi voinut enää hakea muutosta.


Toinen käsittelykierros

Tapausta alettiin käsitellä toistamiseen Satakunnan käräjäoikeudessa 20. elokuuta 2013. Syyttäjän mukaan lisätutkinta on tuonut selvyyttä tekoa edeltäviin tapahtumiin ja teon motiiviin. Oikeudenkäynnin alussa syyttäjä luopui väitteestään, että surmaan olisi liittynyt saatananpalvontaa. Valituslupahakemuksessaan korkeimmalle oikeudelle syyttäjä oli väittänyt, että Lahden verta ja tuhkaa oli käsitelty saatananpalvontaan viittaavilla rituaaleilla. Oikeudenkäynnissä kiisteltiin muun muassa lasten kertomusten totuusarvosta.

Satakunnan käräjäoikeus antoi tuomionsa asiassa 12. joulukuuta 2013. Edellisen käräjäoikeuskäsittelyn tapaan Auer tuomittiin miehensä murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomariäänin 2–1. Enemmistö tuomareista katsoi, että paikalla ei voinut olla ulkopuolista tekijää, joten Auerin täytyi olla syyllistynyt tekoon. Tekoa ei ollut oikeuden mukaan suunniteltu, mutta se oli erityisen raaka ja julma. Käräjäoikeus ei antanut painoarvoa Auerin kahden nuorimman lapsen kertomuksille. Syytteen puolesta puhui esimerkiksi hätäkeskustallenne, jolta ei oikeuden mukaan kuulunut ulkopuolisen tekijän ääniä. Auerin kertomus tapahtumista oli muuttunut matkan varrella, ja lisäksi enemmistö tuomareista katsoi, että surmaan oli täytynyt kulua enemmän aikaa kuin Auer väittää. Syyttäjän mukaan vanhan todistusaineiston uudelleentulkinta ratkaisi tuomion.

Tuomiosta valitettiin Vaasan hovioikeuteen. Auerin puolustuksen mukaan käräjäoikeus sivuutti syyttäjien uuden näytön lähes kokonaan, vaikka juuri uuden näytön vuoksi asian käsittely palautettiin lähtöruutuun. Surman pääsyyttäjä Jarmo Valkama vetäytyi jutusta eläköitymisen vuoksi toukokuussa 2014. Surman pääsyyttäjäksi siirtyi Kalle Kulmala ja hänen rinnalleen Paula Pajula, joka on ollut mukana Anneli Aueriin liittyvässä seksuaalirikoshaarassa.

Vaasan hovioikeus hylkäsi Auerin murhasyytteen 19. helmikuuta 2015. Hovioikeuden mukaan ulkopuoliseen tekijään viittaavat lukuisat seikat eikä esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua syytetyn vahingoksi. Hovioikeus ei pitänyt Auerin nuorimpien lasten kertomuksia uskottavina. Ratkaisu syntyi tuomariäänin 2–1, sillä yksi oikeuden jäsen olisi tuominnut Auerin murhasta. Hovioikeuden vapauttavasta tuomiosta huolimatta Auer pysyi edelleen vangittuna hänen aiemman seksuaalirikostuomionsa vuoksi, josta hän vapautui ehdonalaiseen vapauteen kesäkuussa 2015.

Tapauksen syyttäjät, Auerin kolme nuorinta lasta ja Jukka S. Lahden sukulainen hakivat päätökseen valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Syyttäjät keräsivät tapaukseen uutta todistusaineistoa, joka heidän mukaansa osoitti, että hätäpuhelutallenteelta kuuluvia ääniä on etukäteen nauhoitettu. Korkein oikeus hylkäsi kaikki valituslupahakemukset joulukuussa 2015, joten hovioikeuden vapauttava päätös jäi voimaan. Auer ehti olla syyttömästi vangittuna yli 600 vuorokautta, syyskuusta 2009 toukokuuhun 2011, miltä ajalta hän aikoo hakea korvauksia valtiolta.


Poliisi epäili Anneli Aueria erillisestä seksuaalirikostapauksestakin


Lisätutkinnassa vuonna 2011 ilmitulleiden seikkojen vuoksi käynnistettiin erillinen väkivalta- ja seksuaalirikostutkinta. Syyskuussa 2011 Auer ja hänen entinen miesystävänsä vangittiin todennäköisin syin epäiltyinä törkeistä seksuaalirikoksista. Syyttäjinä tapauksessa toimivat kihlakunnansyyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto. Tapauksen alkuperäinen syyttäjä Jouko Saario joutui vetäytymään, koska mediassa oli noussut kohu hänen esteellisyydestään.

29. kesäkuuta 2012 Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Anneli Auerin seitsemän vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muun muassa kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta törkeästä lapsen hyväksikäytöstä. Auerin entinen miesystävä Jens Rurik Kukka (s. 1963) tuomittiin 10 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Teot ajoittuvat vuosiin 2007–2009. Käräjäoikeus totesi julkisessa selosteessa, ettei vastaajia tuomittu mistään saatananpalvontaan liittyvästä. Tuomiosta jouduttiin äänestämään, sillä yksi kolmesta tuomarista olisi tuominnut Auerin ja Kukan vain lievemmistä rikoksista ja päästänyt molemmat vapaaksi.

Tuomiosta valitettiin Turun hovioikeuteen ja 27. kesäkuuta 2013 hovioikeus katsoi Auerin syyllistyneen käräjäoikeuden toteamien rikosten lisäksi kolmeen törkeään pahoinpitelyyn, ja hänen saamaansa rangaistusta korotettiin kuudella kuukaudella, jolloin rangaistuksen pituudeksi tuli yhteensä seitsemän ja puoli vuotta vankeutta. Jens Kukan saama kymmenen vuoden tuomio ei muuttunut hovioikeudessa. Hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin ja välillisiin todisteisiin, kuten asiantuntijoiden lausuntoihin ja lasten videokuulemisiin.

Auer ja Kukka hakivat tuomioihinsa valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Heidän asianajajansa moittivat, että hovioikeus sivuutti puolustuksen asiantuntijat, ja puolustuksen pyytämiä lisätutkimuksia jätettiin tekemättä. Korkein oikeus päätti kesäkuussa 2014 olla myöntämättä Auerille ja Kukalle valituslupaa, joten hovioikeuden antamat tuomiot jäivät voimaan. Auer ja Kukka valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) seksuaalirikosasian oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta, mutta EIT ei ottanut valituksia tutkittavakseen.

Toukokuussa 2016 Anneli Auer jätti korkeimmalle oikeudelle purkuhakemuksen seksuaalirikostuomiostaan. Hakemus perustuu ulkomailta hankittuun asiantuntija-arvioon.


Anneli Auer - tapauksen käsittely julkisuudessa


Oikeustoimittajien yhdistys antoi vuonna 2010 Satakunnan poliisille salailun edistämisestä myönnettävän Sumuverho-palkinnon, sillä poliisi olisi halunnut salata valtaosan surman esitutkinta-aineistosta. Myöhemmin käräjäoikeus päätti julkistaa aineiston. Samainen yhdistys myönsi vuonna 2013 Satakunnan käräjäoikeudelle julkisuuden edistämisestä Valokeila-palkinnon. Yhdistyksen mukaan käräjäoikeus ymmärsi julkisuusperiaatteen merkityksen, vaikka syyttäjä olisi halunnut salata uuden aineiston lähes kokonaisuudessaan.

Tampereen yliopisto tutki Ulvilan surman uutisointia. Yhtenä näkökulmana selvitettiin, oliko uutisointi neutraalia ja hyvän journalistisen tavan mukaista.

Tapauksen ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti haastettiin oikeuteen, sillä hänen epäiltiin rikkoneen lakia lähettäessään vuonna 2007 Auerille kuvan huputetusta porilaisesta näyttelijästä, Kai Tannerista. Varsinainen ryhmätunnistustilaisuus järjestettiin myöhemmin, jolloin Auer epäili näyttelijää miehensä surmaajaksi. Käräjäoikeus tuomitsi Joutsenlahden 80 päiväsakkoon virka-aseman väärinkäyttämisestä, mutta hovioikeus vapautti hänet syytteestä. Hovioikeuden mukaan menettely oli tavallista poliisissa eikä Joutsenlahti tietoisesti heikentänyt tunnistuksen lopputulosta.

Ulvilan surmasta kertova Pekka Lehdon dokumentti Ulvilan murhamysteeri sai ensiesityksensä 13. kesäkuuta 2014 Sodankylän elokuvajuhlilla.


Esitutkinnasta paljon kritiikkiä


Syyttäjät ovat moittineet tapauksen esitutkintaa, sillä heidän mukaansa esitutkinta hoidettiin huonosti eikä tapahtumapaikkaa tutkittu kunnolla. Myös Vaasan hovioikeus arvosteli helmikuussa 2015 antamassaan päätöksessä teknistä rikostutkintaa, sillä asuntoa ei tutkittu perusteellisesti. Jos asunto olisi tutkittu paremmin, olisi voitu saada sellaista näyttöä, joka olisi voinut yhtä hyvin puhua Auerin syyllisyyden puolesta kuin sitä vastaankin. Arvostelun takia sisäministeri Päivi Räsänen määräsi sisäministeriön poliisiosaston ja Poliisihallituksen käymään yhdessä läpi poliisin nykyistä esitutkintaprosessia, jotta vastaavat ongelmat voidaan tulevaisuudessa välttää. Toisaalta lakeja on jo muutettu Ulvilan surman jälkeen.

Elokuussa 2012 Auer teki tutkintapyynnön koskien Ulvilan surman esitutkintaa. Auerin mukaan häntä pidettiin vuodesta 2009 asti lähtökohtaisesti syyllisenä miehensä murhaan ja esitutkintamateriaalista jätettiin pois Auerin syyttömyyteen viittaavaa materiaalia. Auerin mukaan häntä kuulusteltiin esitutkintalain vastaisesti ja hänelle esitettiin väitteitä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Joulukuussa 2013 Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston apulaispäällikkö, kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen päätti, että asiassa ei toimiteta esitutkintaa, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Päätöksen jälkeen Auerin puolustus jätti kantelun valtakunnansyyttäjälle ja vaati, että esitutkinta toimitetaan kihlakunnansyyttäjän päätöksestä huolimatta. Heinäkuussa 2014 apulaisvaltakunnansyyttäjänä Jorma Kalske kuitenkin totesi, että esitutkintaa ei käynnistetä.

Esitutkinnan aikana Auerin koti oli tilakuuntelun kohteena, mitä oikeusoppineet pitävät ongelmallisena, sillä lain mukaan lähisukulaisilla on oikeus kieltäytyä todistamasta.

Nelosen uutiset selvitti vuonna 2012, että kymmenet poliisit olivat yrittäneet päästä katsomaan Auerin esitutkintatietoja, mutta koska tiedot oli salattu, niihin ei ollut päästy käsiksi. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan tämäntyylinen ”koputtelu” ei ole lainvastaista, mutta niin ei pitäisi kuitenkaan menetellä.

Yle Areena - Ulvilan Surma - Video



Ulvilan murhamysteeri dokumentti - VIDEO

Ulvilan murhasta on luotu dokumenttialokuva. Videota esitettiin myös YLE:n TV-kanavilla.




Apu Toimitus - Anneli Auerin haastattelu








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti